Nostotöissä valokeilaan pääsevät yleensä nosturit, mutta totuus on, ettei yhtäkään nostoa tapahtuisi ilman kuljettajia. Millaisesta työstä oikeastaan on kyse?
Päivät alkavat hallilta
Nosturinkuljettaja Kalle Myllylän mukaan työssä parasta on sen vaihtelevuus. Päivät alkavat yleensä Kempeleen toimipisteeltä, mutta siihen yhtymäkohdat päättyvätkin.
– Kuuden-seitsemän aikoihin tullaan hakemaan kone hallilta ja ajetaan sitten työmaalle. Se, missä pitää olla ja millä koneella, selviää ajojärjestelijältä viimeistään edellisen päivän iltapäivänä, Myllylä kertoo.
Työtehtävien kesto vaihtelee normaalisti muutamista tunneista muutamiin päiviin. Jos aamulla aloitettu työ tulee nopeasti valmiiksi, palataan Kempeleeseen päivystämään uusia toimeksiantoja. Usein hallilla ei kauaa ehdi istua, ennen kuin seuraava toimeksianto jo ilmaantuu suoritettavaksi.
– Tai jos on hiljaisempaa, niin siinä ehtii tehdä esimerkiksi kaluston huoltotöitä. Aina ollaan kuitenkin lähtövalmiina, Myllylä tuumaa.
Pääosa työtehtävistä sijoittuu Oulun lähialueille, mutta muutamia kertoja vuodessa työmaa on kauempana kotoa. Pari vuotta taaksepäin Myllylän kohdalle osui työmaa Rukalla. Kaiken lisäksi työ kesti pari kuukautta, joten tilanne vaati erikoisjärjestelyjä.
– Asuin viikot Rukalla, ja viikonlopuksi palasin kotiin, Myllylä kertoo.
Perinteinen työmaa Taka-Laanilassa
Hyvänä esimerkkinä nosturikuskin perinteisestä toimeksiannosta Myllylä pitää keväällä 2019 suoritettua työmaata Oulun Taka-Laanilassa. Nostotyöt liittyivät hallien rakentamiseen.
– Kävimme maanantai-iltana viemässä nosturin ja sen vastapainot valmiiksi työmaalle. Laitoimme koneen nostovalmiuteen, jotta pääsisimme heti tiistaiaamuna töihin, Myllylä kertoo.
Etukäteisvalmistelujen myötä nostotyöt päästiin aloittamaan heti seuraavana aamuna. Työt jatkuivat seuraavan kolmen päivän ajan, ja perjantaina nosturi ja vastapainot käytiin hakemassa työmaalta takaisin Kempeleeseen.
– Nämä tällaiset muutaman päivän kestävät työmaat ovat hyvin yleisiä tässä työssä, Myllylä valaisee.
Koskaan työmaat eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaisia, kuten eivät nytkään. Työmaa-alue oli sen verran ahdas, että paikalle piti tuoda suuri nosturi ja paljon vastapainoja.
– Nostoetäisyys oli parhaimmillaan 40 metriä ja nostettavat kappaleet kymmenen tonnin painoisia, Myllylä laskee.
Joka päivä eri maisemissa
Kuutisen vuotta Sulkalan leivissä ollut Myllylä pitää nosturinkuljettajan ammatissa ehdottomasti parhaana asiana sitä, kuinka jokainen työpäivä on erilainen.
– Maisemat ja työtehtävät vaihtuvat jatkuvasti, ja se tekee työstä mielenkiintoista, Myllylä kertoo.
Haittaa ei ole siitäkään, että töitä pääsee tekemään koneiden parissa.
– Aina olen ollut työkoneista kiinnostunut, joten kyllä olen siinäkin mielessä juuri oikealla alalla, Myllylä naurahtaa.
